Meri

Sarastaessa laaja sininen meri syleilee hiekkarantaa. Lempeät aallot huuhtovat sileitä kiviä pehmeän rytmikkään laulun säestämänä.

Vesi alkaa hitaasti vetäytyä ja liukua pois hiekkadyynien luota. Uusi, kätketty maailma alkaa paljastua.

Kimaltelevat simpukankuoret ja salaiset vuorovesilammikot paljastuvat syvyyksistä. Pienet meren aarteet odottavat lämpimässä aamuauringossa.

Iltapäivään mennessä meri on vetäytynyt kauas, hyvin kauas. Ranta on laaja ja lämmin, ja pienet ravut vipeltävät kuivalla hiekalla.

Lokit liitävät alas lepäämään laajoille, kuiville hiekkasärkille. Ne etsivät herkkupaloja matalista lammikoista, jotka kaukaiseksi vetäytynyt valtameri on jättänyt jälkeensä.

Viileä tuulenvire pyyhkäisee äkkiä leveän rannan yli. Kaukana horisontissa tyyni valtameri alkaa liikehtiä ja kuohuta.

Lempeän jyrinän saattelemana ensimmäiset pienet aallot alkavat vyöryä takaisin. Viileä vesi syöksyy eteenpäin ja suutelee lämmintä, kuivaa hiekkaa.

Syöksyvät aallot täyttävät tyhjät vuorovesilammikot ja roiskuvat kimaltelevien simpukankuorten yli. Hitaasti laaja hiekkaranta alkaa kadota.

Vuorovesi nousee korkeammalle ja roiskuu kallioiden yli. Pian syvät, viileät aallot peittävät hiekkaisen rannan lähes kokonaan.

Iltaan mennessä meri on palannut täysin kotiinsa, syvänä ja sinisenä. Viileät aallot huuhtovat jälleen lempeästi korkeita dyynejä vasten.

Tähtikirkkaan yötaivaan alla vesi valmistautuu vetäytymään jälleen kerran. Valtameren loputon tanssi ei koskaan lakkaa.

Kahdesti joka päivä suuri meri vetäytyy kauemmas ja palaa takaisin kotiin. Tämä uskollinen rytmi tuo rannalle rauhaa, yhä uudelleen.