Jäätikön muisti

Tähtivaipan alla suuri sininen jäätikkö lepää hiljaisilla vuorilla. Sen jäätyneen sydämen syvyyksissä uinuvat ikivanhat muistot.

Aamun aurinko lämmittää huippuja. Syvän ja onnellisen jyrinän saattelemana mahtava jäätikkö herää ja lähtee hitaasti liukumaan alas laaksoa.

Kun valtava jäämasssa liukuu, sen syvyyksissä välkehtii lämmin valo. Muinaisen villamammutin lempeä hahmo alkaa hehkua.

Mammutin viereen ilmestyy pieniä, hohtavia jalanjälkiä. Ne kuuluvat aivan ensimmäisille lapsille, jotka kulkivat näiden uusien ja rohkeiden maiden halki.

Jäätikkö kiemurtelee hitaasti kivisten laaksojen halki. Muinaiset muistot pyörivät kirkkaansinisen jään sisällä kuin kultainen tanssi.

Mutta kun jäätikkö liukuu alemmas, ilma lämpenee. Kirkas aurinko paistaa ja uhkaa sulattaa arvokkaat, jäiset tarinat.

Rajut, lämpimät tuulet viheltävät kanjonissa. Jäätikkö pitää hehkuvat muistonsa tiukasti suojassaan – turvassa ja kylminä.

Voimakkaalla työnnöllä jäätikkö liukuu syvän rotkon viileään varjoon. Täällä lämmin aurinko ei ylety sen hohtaviin aarteisiin.

Poistuessaan pimeästä rotkosta jäätikkö näkee edessään kimaltelevan sinisen valtameren. Sen pitkä ja rohkea matka on lähes päättynyt!

Valtava jäätikkö ulottuu maan reunaan. Valtameren viileät aallot huuhtovat lempeästi sen ikivanhaa, sinistä jäätä.

Jäätikkö lähettää mereen pieniä, hohtavia jäävuoria, jotka kuljettavat ikivanhoja tarinoita suureen maailmaan – lempeän loiskahduksen saattelemana.

Nyt valtameri kimaltelee menneisyyden hehkuvista unelmista. Muinaiset muistot ovat turvassa, jaettuna ikuisesti koko laajalle maailmalle.