Leivän jakaminen

Leivän jakaminen

Ei ollut kovin paljon, ja jotenkin oli aivan tarpeeksi.

Opettaa jakamista ja anteliaisuutta

5 min lukuaika · 4-6

Kuuntele tarina

Tarina

Pieni perhe kokoontui puisen pöydän ääreen. Korissa lepäsi heidän ainoa leipänsä, kullanvärisenä ja lämpimänä.

He katsoivat pientä leipää ja pohtivat, riittäisikö se. Yhtäkkiä raskaasta puuovesta kuului hiljainen koputus.

Kaksi kylmissään olevaa ja väsynyttä matkalaista seisoi ulkona viileässä yöilmassa ja pyysi kohteliaasti lämmintä paikkaa levätä.

Lämpimästi hymyillen he toivottivat väsyneet matkalaiset tervetulleiksi sisään ja tarjosivat heille parhaat paikat kodikkaan takan ääreltä.

Lapset mursivat varovasti lämmintä leipää viiltoja pitkin ja ojensivat ensimmäiset kullanväriset palat vierailleen.

Juuri kun he olivat istuutuneet, ystävällinen naapuri poikkesi tervehtimään, ja he jakoivat mielellään vielä yhden palan.

He kierrättivät koria ja jakoivat jäljellä olevat leivänpalat jokaisen saapuvan uuden ystävän kanssa.

Mutta kun yhä useammat kädet kurkottivat pieneen koriin, tapahtui jotakin ihanaa. Valkoisen liinan alle ilmestyi uusia, lämpimiä leipäpaloja.

Vaikka he ottivat kuinka monta palaa tahansa, kori pysyi täynnä. Huone täyttyi vastaleivotun leivän makeasta tuoksusta.

Kaikki söivät vatsansa täyteen, nauroivat ja jakoivat tarinoita myöhään yöhön. Heidän sydämensä olivat yhtä täynnä kuin heidän lautasensa.

Kun juhla oli vihdoin ohi, he keräsivät tähteet talteen. Kori oli yhä kukkuroillaan tuoretta, kullanväristä leipää.

Sydän täynnä he oivalsivat jakamisen taian. Paljon sitä ei ollut, mutta jotenkin sitä riitti aina.

UskoLisää tästä sarjasta

Usko

Leivän jakaminen