Sammakot: Nuijapäästä loikkijaksi

Syvällä auringonkirjavassa lammessa pieni nuijapää nimeltä Tadpole ui onnellisena. Se heilutti pyrstöään pehmeiden vihreiden vesikasvien seassa.

Nuijapäällä oli kirkkaankeltainen leinikki korvansa takana. Hän rakasti katsella ylöspäin hohtavaa vedenpintaa ja unelmoida yläpuolella olevasta maailmasta.

Nuijapää jahtasi kimaltelevia kuplia ja seurasi kuoriaisten tanssia. Lampi oli rauhallinen, mutta hän tunsi suuren muutoksen olevan tulossa.

Eräänä aamuna nuijapää tunsi outoa, jännittävää kihelmöintiä. Häntänsä lähelle ilmestyi kaksi pientä kyhmyä, jotka kasvoivat pieniksi takajaloiksi!

Sillä välin kun syvässä lammessa kuhisi kiireisiä vesietanoita, nuijapää harjoitteli potkimista. Vesikasvien seassa kiemurtelu alkoi tuntua aivan erilaiselta!

Muut lammen asukit jatkoivat päivän askareitaan. Pienet särjet viilettivät syvässä vedessä tietämättöminä syvyyksissä tapahtuvista muutoksista.

Pian esiin ilmestyi kaksi pientä etujalkaa! Nelijalkaisena ja kutistuvahäntäisenä nuijapäästä oli tullut utelias pieni sammakonpoikanen.

Voimakkaat virtaukset kulkivat lammen halki. Huojuvat vihreät varret muodostivat haastavan sokkelon jokaiselle pienelle uimarille, joka vasta opetteli ohjaamaan.

Hän räpisteli voimakkaasti ja ohjasti itsensä heilahtelevien kasvien ohi. Häntä oli lähes kadonnut, mutta räpyläjalat toimivat täydellisesti!

Yhtäkkiä varjo kohosi esiin! Suuri ja utelias kala ui lähelle ja nostatti valtavia aaltoja, jotka saivat hiljaisen lammen värisemään.

Voimakas loiskahdus rikkoi vedenpinnan, kun jokin ponnahti korkealle ilmaan ja jätti hämmästyneen kalan kauas taakseen.

Aurinkoisella lumpeenlehdellä istuva iloinen vihreä sammakko kohensi keltaista leinikkiään. Se oli valmis hyppäämään suureen uuteen seikkailuun!