Fionan lempeä valo

Kirkkaat tulikärpäset tanssivat häikäisevässä kulkueessa. Fiona leijaili apiloiden lähellä ja toivoi, että hänen oma pehmeä meripihkanvärinen hohteensa voisi loistaa yhtä kirkkaasti.

Viileä tuuli puhalsi ja hajotti kirkkaat kiiltomadot. Pimeän, onton puunrungon sisältä pieni ja pelästynyt hiirenpoikanen vinkui apua.

Fiona lehahti alas pimeän puunrungon luo. Vaikka kirkkaat, välkkyvät valot pelottivat pientä hiirtä, Fionan hillitty hohde tuntui turvalliselta.

Pip-hiirivauva kurkisti ulos. Fionan tasaisen meripihkanvärisen valon rauhoittamana se otti rohkean askeleen eteenpäin hiljaiseen yöhön.

Pitkät varjot venyivät metsänpohjalla. Fiona lensi aivan edellä ja piti lämpimän valonsa lähellä, jotta Pip ei eksyisi.

Pensaiden pimeydestä kuulunut kahina sai heidät jähmettymään paikoilleen. Fiona pysyi rohkeasti paikallaan, ja hänen lämmin hehkunsa valaisi edessä olevat turvalliset astinkivet.

Pip loikki rohkeasti märkien astinkivien yli. Fionan lämmin ja tasainen hohde sai tumman, vauhdilla virtaavan veden näyttämään turvalliselta ja valoisalta.

Suuren tammen paksujen juurten välistä paljastui lämmin ja kodikas pesä. Fionan lempeä valo johdatti Pipin aivan tämän kotiovelle.

Pipin äiti kiirehti ulos kodikkaasta pesästä ja sulki pienokaisensa lämpimään syleilyyn. Fiona katseli heitä, ja hänen pieni sydämensä oli täynnä onnea.

Muut tulikärpäset kerääntyivät ympärille seurattuaan Fionan lempeää valoa yläilmoista. Ne surisivat hiljaa ihmetellen ja kunnioittavasti.

Fiona hymyili, kun hänen pieni valonsa loisti hiljaista ylpeyttä. Hän tiesi vihdoin, että hänen pehmeä, lempeä hohteensa oli täydellinen juuri sellaisenaan.

Tähtitaivaan alla Fiona tiesi, että hänen pehmeällä valollaan oli erityinen tarkoitus. Joskus lempeä hohde on juuri sitä, mitä tarvitaan tien löytämiseen.