Kasvot

Leo rakastaa leikkimistä aurinkoisessa puistossa ja ihmisten kasvojen tarkkailua. Hän tietää, miltä heistä tuntuu, ennen kuin he sanovat sanaakaan.

Hänen sisarensa suuret, naururyppyiset silmät ja leveä hymy kertovat hänelle, että sisarella on ihana päivä – ilman että tämä sanoo sanaakaan.

Leolle jokainen kasvot ovat kuin värikäs kuvakirja, joka kertoo salaisia tarinoita päästämättä ääntäkään.

Sitten Leo huomaa ystävänsä Mian istumassa hiljaa puisella penkillä. Vaikka Mia ei sano sanaakaan, Leo näkee, että tämä on hyvin surullinen.

Leo haluaa auttaa ystäväänsä voimaan paremmin. Hän astuu lähemmäs, ja hänen kasvoistaan näkyy, kuinka paljon hän välittää.

Leo yrittää saada Mian hymyilemään tekemällä hassun ilmeen: hän pullistaa poskiaan ja karsastaa silmiään.

Mia kohottaa katseensa, ja hänen kulmakarvansa värähtävät. Hänen suupieleensä ilmestyy pieni, ujo väreily hänen yrittäessään olla nauramatta.

Yhtäkkiä tuulenpuuska vie Mian piirustuksen suoraan hänen käsistään! Hänen silmänsä laajenevat ja suunsa avautuu yllättyneeseen O-muotoon.

Leo ryhtyy heti toimeen päättäväinen ilme kasvoillaan ja lähtee jahtaamaan lentävää paperia leikkikentän keinujen ohi.

Leo nappaa lentävän paperin juuri ajoissa! Hän ojentaa sen esiin kasvot loistaen ylpeästä, riemukkaasta hymystä.

Mia ottaa piirustuksensa takaisin, ja hänen kasvonsa kirkastuvat leveään, silmäkulmia rypistävään hymyyn, joka sanoo ”kiitos” selkeämmin kuin mitkään sanat.

Leo hymyilee takaisin silmät loistaen. Hän tietää, että lämpimimmät keskustelut käydään iloisen ja välittävän ilmeen välityksellä.