Pöllöt: Yön saalistajat

Auringon laskiessa metsä kuiskailee itsensä uneen. Korkealla ikivanhan tammen siimeksessä pikkupöllö avaa valtavat, hohtavat silmänsä.

Pieni kahina liikahtaa alhaalla kasvavissa tuuheissa saniaisissa. Pikkupöllö höristää korviaan ja kuulee äänen, jota kukaan muu ei kuule.

Pieni pöllö levittää pehmeät siipensä ja ponnahtaa viileään yöhön. Se liitää äänettömästi varjojen halki, höyhenenkevyenä.

Sen kirkkaat silmät muuttavat pimeän metsän hohtavaksi leikkikentäksi. Jokainen hopeinen lehti ja kätketty polku erottuu selvästi.

Äkillinen tuulenvire havisee männynneulasissa, mutta pöllö liikkuu vaivattomasti. Se pysyy yön hiljaisena varjona.

Kaukana alhaalla hopeinen puro kimaltelee kuunvalossa. Pöllö havaitsee pienen peltomyyrän, joka vipeltää sammaloituneen tukin alle.

Pöllö kohdistaa kultaiset silmänsä kohteeseen ja supistaa siipensä. Se valmistautuu syöksymään nopeasti ja äänettömästi pimeyden halki.

Se syöksyy alas halkoen viileää yöilmaa. Äänetön saalistaja liikkuu kuin lempeä tuulenvire, täysin huomaamatta.

Pöllö laskeutuu pehmeästi liitäen metsänpohjalle. Taitava saalistaja suoriutuu tehtävästään onnistuneesti hohtavan kuun alla.

Tehtävänsä suoritettuaan pikkupöllö lentää takaisin korkealle istumapaikalleen. Hiljainen metsä on rauhallinen tähtitaivaan alla.

Tähdet alkavat haalistua, kun pehmeä hohde koskettaa horisonttia. Unelias pöllö haukottelee korkean tammensa suojissa, lämpimässä ja mukavassa olossaan.

Auringon noustessa pikkupöllö sulkee kirkkaat silmänsä ja käy nukkumaan. Hiljainen metsästysyö on ohi, ja suloiset unet alkavat.